Niina Rissanen Perustuslaillinen sote kaikille!

HALLITUSOHJELMAAN SOSIAALIPOLIITTINEN NÄKEMYS SISÄILMASAIRAUDESTA

  • HALLITUSOHJELMAAN SOSIAALIPOLIITTINEN NÄKEMYS SISÄILMASAIRAUDESTA

 

Maanantaina 15.4. MOT-ohjelman jaksossa Bisnestä sisäilman myrkkymittauksilla haastateltiin niin sisäilmasta sairastuneita kotinsa menettäneitä ja alan ammattilaisia kuin viranomaisiakin. Ohjelmassa kuvautui varsin totuudenmukaisesti kuilu virallisen totuuden ja kansalaisten todellisuuden välillä. Kuitenkin pienenä ongelmana ohjelmassa, kuten tyypillisesti muussakin sisäilmakeskustelussa, oli se, ettei sisäilmasta sairastumista oltu määritelty. Näin jokainen haastateltu saattoi tarkoittaa ilmiöstä puhuessaan eri asioita. Ohjelmassa viralliseksi näkemykseksi esitettiin esimerkiksi, etteivät toksisuusmittaukset korreloi sisäilman terveysvaikutusten kanssa. Tämän väitteen lähtökohta olisi kuitenkin ollut olennaista tuoda esiin – viranomaiset kun ovat itsekin erimielisiä siitä, voiko sisäilma ylipäätään sairastuttaa ja jos, niin missä määrin. Mikäli lähtökohtaisesti sisäilmasta ei voi sairastua, eivät mitkään mittaukset voi tietenkään osoittaa korrelaatiota olemattomiin terveysvaikutuksiin. Lähtökohtien tuntemuksesta siis riippuu, kuinka mielekästä käytävä keskustelu ylipäätään on.

 

NELJÄ ERI NÄKEMYSTÄ SISÄILMASAIRAUDESTA

Sisäilmasairaudelle eli sisäilmasta oireilemiselle ja sairastumiselle löytyy vähintään neljä eri määritelmää maastamme. Niistä ainakin kolme vaikuttaa olevan myös eri viranomaistahojen hyväksymiä ja käytännössä soveltamia. Mikäli alla olevien näkemysten edustajat kokevat, että jossakin kohdin olen puutteellisesti tai väärin kuvannut näkemyksiä, korjaan mielelläni muotoiluja. Pääasia on että näkemyksistä sisältöineen keskustellaan ja tavoitellaan yhteistä kieltä ja merkitystä ilmaisuille.

1. NÄKEMYS
Tämän näkemyksen mukaan sisäilmasta ei voi sairastua. Sisäilmasairaus selitetään huoli- eli mielenterveysperäiseksi toiminnalliseksi häiriöksi. Oireita kuvataan lievinä ja ohimenevinä, kuten hetkellinen silmien kutina ja äänen käheytyminen. Näkemystä on kuultu julkisuudessa mm. Työterveyslaitoksen edustajilta, jotka tällä hetkellä ovat KELA:n kanssa luomassa kuntoutusta sisäilmaan liittyvään toiminnalliseen häiriöön. Ratkaisuksi sisäilmaongelmaan näkemys tarjoaa kiteytetysti oikeaa tietoa eli tietoa siitä, ettei sisäilmasta voi sairastua ja että sairastuneiksi itsensä kokevat voivat saada toimintakykynsä takaisin erilaisin pääasiassa mieleen kohdistuvin hoitokeinoin.

2. NÄKEMYS
Tämä näkemys myöntää sisäilmasta voivan seurata lieviä ohimeneviä oireita ja pahimmillaan lääkkein hoidettavissa olevaa eli suhteellisen lievää astmaa. Muiden sisäilmaan liitettyjen terveydentilojen uskotaan tosiasiassa liittyvän ensimmäisen näkemyksen edustamaan psyykeperäiseen toiminnalliseen häiriöön. Näin ollen myös liian vaikeaa astmaa voidaan pitää osin toiminnallisena eli käytännössä psyykeperäisenä. Sisäilmasairauden oireita kuvataan pitkälti samoin kuin ensimmäisessä näkemyksessä. Toista näkemystä on kuultu julkisuudessa mm. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen edustajilta ja se on myös heidän tuottamansa valtion Terveet Tilat 2028- toimenpideohjelman alaisen Kansallisen sisäilmaohjelman lähtökohtana. Ratkaisuksi näkemys tarjoaa lievien oireiden ja lievän astman lääketieteellistä hoitoa lääkkein sekä vakavampien ja vääränlaisten oireiden hoitoa mielenterveysperusteisesti toiminnallisina häiriöinä ensimmäisen näkemyksen tapaan.

3. NÄKEMYS
Tämä näkemys ehkä parhaiten vastaa kansan perinteistä käsitystä sisäilmasairaudesta. Oireisiin kuuluvat tällöin lääketieteen perinteisesti tuntemat ja tunnustamat oireet ja sairaudet kuten poskiontelotulehdukset, kuume, allergiat ja ihottumat sekä vaikeahoitoinenkin astma ja muut keuhkosairaudet. Toiminnalliseksi häiriöksi saatetaan luokitella vain ns. uudet ympäristösairaudet ja muut tunnustamattomat sairaudet kuten monikemikaaliherkkyys, krooninen väsymysoireyhtymä ME/CFS ja sähköherkkyys. Näkemystä on kuultu julkisuudessa mm. joidenkin ammattijärjestöjen edustajilta, jotka todennäköisesti kohtaavat arjessaan pääasiassa lievästi ja keskivaikeasti sairastuneita – eivät siis välttämättä sisäilmasairauden vuoksi vaikeasti toimintarajoitteisia ja asunnottomia. Ratkaisuksi näkemys tarjoaa kattavat lääketieteelliset tutkimukset, lääkehoidot ja sisäilmaongelmien välttämisen. Uusien tunnustamattomien sairauksien osalta ratkaisuna saatetaan pitää esimerkiksi psyykepohjaista hoitoa toiminnalliseen häiriöön.

4. NÄKEMYS
Näkemyksessä yhdistetään modernien sisätilojen ympäristötekijöihin hyvin laaja kirjo fyysisiä oireita ja sairauksia, niin perinteisiä kuin uusiakin. Oireita kuvataan jatkumolla lievistä ja ohimenevistä oireista kroonisiin ja vakaviin, toimintakykyä vakavasti laskeviin, asunnottomuutta aiheuttaviin ja jopa henkeä uhkaaviin sairauksiin. Julkisuudessa näkemystä on kuultu mm. joidenkin potilasjärjestöjen edustajilta sekä vakavasti sairaita hoitavilta lääkäreiltä. Ratkaisuksi näkemys tarjoaa kattavat lääketieteelliset tutkimukset ja hoidot, sisältäen lääkkeiden lisäksi tarvittaessa myös kokeilevat lääketieteelliset sekä ravitsemukselliset hoitomuodot. Tasapainoista välttämishoitoa pidetään tärkeänä, mutta ei yksinään riittävänä. Näkemyksen edustajilla voi olla myös käsitys siitä, että vakavasti sairastuneet voivat suurten menetystensä jälkeen tarvita myös henkistä tukea kuten traumaterapiaa. Lisäksi korostetaan käytännöllisten ratkaisujen kuten apuvälineiden, perustarpeiden ja kotien tarvetta.

 

KATTAVA SOSIAALIPOLIITTINEN NÄKEMYS HALLITUKSEEN

Sipilän hallituksen käynnistämä Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelma jätti julkisesti määrittelemättä ohjelman ytimen: mitä tarkoitetaan sisäilmasairaudella? Ohjelman edetessä sen julkisista kannanotoista kuten Kansallisesta sisäilmaohjelmasta sekä henkilökohtaisista tiedonannoista on voinut vetää seuraavanlaisen johtopäätöksen: Sisäilmasairaus nähdään ohjelmassa pitkälti ohimenevinä lievinä ärsytysoireina ja suhteellisen lievänä astmana, jolloin muut vakavammat sairaudenkuvat rajautuvat ohjelman ulkopuolelle. Terveet tilat -ohjelma siis rakentunee pitkälti toisena mainitun näkemyksen varaan, vaikkakin näkemykset luonnollisesti vaihtelevat laajan ohjelman eri toimijoiden keskuudessa suurestikin. Peruslähtökohtansa vuoksi ohjelman ei käytännössä tarvinne ottaa kantaa siihen vakavaan ihmis- ja perusoikeudet rikkovaan inhimilliseen kärsimykseen ja sen aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin, joita sisäilmaongelmista ja nykyisestä politiikasta on seurannut. Rajaus on siis poliittisesti mitä tehokkain tapa säästää valtion rahoja muihin priorisoituihin käyttötarkoituksiin. Sen vahvuutena on pyrkimys yhteishenkeen ja yhteistyössä tuotettuihin ratkaisuihin, mikä onkin olennaista todellisten ratkaisujen löytymiseksi. Maamme tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on nyt kuitenkin se, mistä näkemyksestä tulee uuden hallituksen linjaus.

Vastavalitun eduskunnan kansanedustajista yli 40 % on allekirjoittanut sisäilmalupauksen. Sisäilmalupaus-vaalikampanja sitoutti ehdokkaita edistämään sisäilmasairaille yhdenvertaisia terveyspalveluita, sosiaalipalveluita, toimeentuloa sekä koulutus- ja työmahdollisuuksia. Sisäilmalupaus-kampanjan taustalla vaikuttavaa käsitystä voitaisiin tässä nimittää kattavaksi sosiaalipoliittiseksi näkemykseksi. Näkemyksen keskiössä on ajatus siitä, että sisäilmaongelmien ja muun modernin ympäristön aiheuttamia eriasteisia muutoksia kansalaisten terveydentilassa, toimintakyvyssä ja elämässä ei voida ratkaista vain henkisellä tuella tai julkisten tilojen homekorjauksilla. Ratkaisuksi ei riitä myöskään sairastuneiden arkitodellisuuden kieltävä auttaminen yksipuolisesti terveydenhuollon keinoin, mikä sekin on toki tärkeää.  Sen sijaan asunnoton tarvitsee asunnon, nälkäinen tarvitsee ruokaa, vaatteensa menettänyt vaatteita, sairastunut lääkkeitä, liikuntakyvytön pyörätuolia ja kuljetuspalvelua, lapsi ystäviä ja opetusta, vanhus inhimillistä kohtelua.

Näiden järjestämiseksi ensimmäinen askel on myöntää, että osa sisäilmasairaista on terveydentilansa ja toimintarajoitteensa vuoksi asunnottomina, tulottomina, vailla perustarpeita ja sosiaalisesti eristyksissä. Vakavasti sairastuneiden olemassaolon myöntämisestä lähtee liikkeelle myös Suomen hallituksen mahdollisuus korjata Suomen kurssi. Ensinnäkin sisäilmasairaita ja sisäilmasairauden vuoksi asunnottomia on alettava tilastoida kattavasti, muutoin voidaan aina väittää, ettei heitä ole. Samalla sisäilmasairauden vuoksi asunnottomat on otettava mukaan asunnottomuusohjelmiin, osatyökykyiset mukaan työllisyysohjelmiin, vaikeasti toimintarajoitteiset vammaispoliittisiin ohjelmiin ja lapsiperheet lapsiperheiden ohjelmiin. Tarvittaviin toimenpiteisiin on myös hallituskauden alusta lähtien budjetoitava riittävästi rahaa – tiedostaen, että näin pitkällä aikavälillä syntyy säästöjä, kun piilokulut poistuvat ja syrjäytyneet lapset ja aikuiset pääsevät takaisin yhteiskunnan tuottaviksi kansalaisiksi. Epäonnistuneista ratkaisuyrityksistä tulee voida puhua rakentavasti ja tuottaa sote-palveluille paremmat tavat ratkoa sisäilmasairaiden toimintakyvyn alenemaa – riippumatta siitä, kuinka pitkälle lääketiede on edistynyt monimutkaisten syy-seuraus-suhteiden tieteellisessä todistamisessa. Sosiaalitoimi on otettava mukaan luomaan yhdenvertaisia palveluja ei vain sisäilmaterveille lapsille, perheille, vammaisille, vanhuksille ja asunnottomille, vaan myös sisäilmasairaille. Tämä on perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten takaamaa syrjimättömyyttä.

Sisäilmalupaus-kampanjan koordinaattorina vetoan eduskuntaan sisäilmalupauksen teemojen sisällyttämiseksi hallitusohjelmaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat